Antero ”Antsa” Näsi nukkui pois vaikean sairauden murtamana 28.5.2017.
Hän oli syntynyt Asikkalassa 27.11.1952 maanviljelijäperheen nuorimmaiseksi.
Antsa oli koko elämänsä Asikkalan mies, vaikka opiskelu ja myöhemmin veteraanien MM-suunnistus vei häntä maailmalle piipahtamaan.
Antsan muistotilaisuudessa 10.6. muisteltiin miestä, jolla oli paljon annettavaa lähimmäisilleen ja omalle seuralleen Asikkalan Raikkaalle.
Nuoresta lähtien liikkuminen ja työhön tarttuminen oli Antsalle ominaista. Urheilija hänestä tuli vasta aikuisena.
Suunnistus oli Asikkalan Raikkaan vahvoja lajeja 60-luvulla, eikä Antsa silloin vielä uskaltautunut lajin vietäväksi, kun seuran huiput menivät niin kovaa. Kipinä oli kuitenkin syttynyt.
Antsa harrasti nuorena hiihtoa ja nuorisoseuratoimintaa, joka veikin hänet vuosiksi aktiiviseksi tanhuajaksi Kurhilan-Hillilän nuorisoseuran tanhuajiin.
Antsa hiihti ensimmäisen Finlandia-hiihtonsa 1977. Iltarastit alkoivat myös kiinnostaa ja kun tanhuajissa oli myös suunnistajia, jotka innostivat mukaan suunnistustoimintaan, Antsasta tuli aktiivinen suunnistaja 80-luvun alussa.
Hiihto säilyi mieluisana treenimuotona ja talvella olikin mukava tähdätä harjoittelulla pitkän matkan hiihtoihin. Finlandia-hiihdosta hänellä oli hiihtoneuvoksen arvo.
Antsan merkitys Asikkalan Raikkaan suunnistukselle on ollut suuri. Hän oli valmis ottamaan vastuuta ja olipa tehtävä millainen hyvänsä, Antsa hoiti sen luotettavasti.
Kun Antsa alkoi vetää Raikkaan suunnistuskoulua 1989, uudet lapset ja nuoret löysivät mielekkään ja luonnonläheisen harrastuksen. Antsa ei vain opettanut karttamerkkejä ja reitinvalintaa, vaan hän myös kasvatti omalla esimerkillään suunnistuskoululaisia arvostamaan luontoa ja terveellisiä elämäntapoja. Oli kunnia-asia, että telttapaikalta ei raikkaalaisten jäljiltä löytynyt roskaakaan.
Antsan suunnistuskouluun tuli muiden mukana sisarusparvi, joka harrasti jo monenlaista liikuntaa. Jussi-Pekka, Riina ja Minna Kauppi saivat näin ensikosketuksensa suunnistukseen. Antsan opit ja innostus löysivät sellaista vastakaikua, että sillä oli merkitystä pitkälle tulevaisuuteen.
Antsa oli mukana Raikkaan suunnistusjaostossa vuodesta 1983 lähtien ja suunnistuskoulu oli hänen harteillaan yli kaksikymmentä vuotta. Viime vuosina hän keskittyi enemmän nuorten valmentamiseen.
Työura sairaalan apuvälineiden ja huollon parissa oli luontevaa miehelle, joka ojensi kätensä sitä tarvitsevalle. Siinä työssä tarvittiin myös kekseliäisyyttä. Kekseliäisyydestä oli hyötyä myös Raikkaan suunnistusjaostolle, kun Antsa laati muun muassa näppäriä kuljetusvälineitä ja rastireitin merkkausnauhoja.
Antsalla oli monenlaisia suunnitelmia eläkepäivien varalle. Höyläpenkki oli hankittu, kartantekoa aloitettu ja veteraanien MM-kisoihinkin olisi nyt ollut helpompi lähteä, kun ei olisi tarvinnut sovitella lomia. Kovin vähän ehti Antsa eläkepäivistään nauttia. ”Tämä on niin epistä!” ilmaisi eräs hautajaisvieras kaikkien tunnot.
Suunnistuksen SM-kisatulosten seuraaminen kiinnosti häntä vielä sairaalasängyssäkin, vaikka oma kunto oli jo hyvin huono.
Antsaa jäivät kaipaamaan sisarusten perheet ja muut sukulaiset ja ystävät. Asikkalan Raikas ja Päijät-Hämeen suunnistusalue menettivät hänessä tärkeän seuratyön tukipilarin.
Asikkalan suunnistajat kunnioittavat Antsan muistoa juoksemalla Jukolassa surunauhat käsivarressa.
Kuva Suunnistuksen MM-kisoista 2013
Tiina R-J