Pyöräsuunnistuksen MM-mitaleista kilpailtiin 21.-26.8. Liettuan Vilnassa. Raikkaalta Suomen joukkueessa oli mukana Mona, jonka matkakertomuksen pääset lukemaan tästä:
MM-kisat eivät alkaneet kohdallani, sillä torstaina jouduin makaamaan koko päivän sängyssä kipeän mahan ja vatsataudin takia. Lensimme Suomen maajoukkueen kanssa lauantaina Vilnaan ja tuohon mennessä painoa oli pudonnut vajaa 2kg. Olo oli onneksi koko ajan paranemaan päin, vaikkakin maha tuli edelleen syömisestä kipeäksi ja energiavaje oli suuri.
Varsinaiset kilpailut alkoivat maanantaina keskimatkalla. Sitä ennen lauantaina oli joukkueemme oma pysuharjoitus ja sunnuntaina mallisuunnistus ja kilpailujen avajaiset. Olimme maajoukkueen kanssa Vilnassa toukokuussa MM-leirillä ja nyt nuo kaksi kilpailujen alle poljettua harjoitusta olivat molemmat maastoissa, joissa olimme jo keväällä harjoitelleet ja kilpailleet. Tyyppimaastoista oli siis aika hyvä käsitys jo ennen kilpailuja.
Keskimatkan kilpailu oli ihan ok olosuhteisiin nähden. Olo ei ollut kovin häävi taudin jäljiltä, mutta maanantai oli ensimmäinen päivä, kun vatsa ei tullut kipeäksi. Henkinen valmistautuminen ei kuitenkaan ollut parhaassa jamassa. Vatsataudin takia viimeiset kovat valmistavat treenit jäivät ajamatta kuten myös karttatreeni valmentajan kanssa. Kilpailun mäkinen maasto oli todella raskas, sillä vettä oli satanut reippaasti lauantai-illasta asti ja kärki kymmenikönkin ero kasvoi lähes 10 minuuttiin. Mutta kuten alkuun sanoin, niin tulos oli ok. Muutamia reitinvalintavirheitä mahtui matkalle, mutta ajo kulki yllättävän hyvin.
Heti seuraavana päivänä oli ensimmäistä kertaa mm-tasolla kilpailtu yhteislähtö. Radan alussa oli perhoshajonnat, joiden loppuvaiheessa tein huonon reitinvalinnan ja sain pitkän tovin ajella yksin välillä muita urheilijoita nähden. Suunnistus ja ajo kulkivat ihan hyvin, kunnes radan loppuvaiheessa sorruin jälleen huonoon reitinvalintaan ja vielä melkein viimeisellä rastilla sorruin muutaman minuutin virheeseen, kun oikaisin rastille, mutten nähnyt kartalla ollutta toista linjaa ja luulin ajautuneeni sivuun. Todellisuudessa rasti oli vain 10m päässä, mutten nähnyt koko uraa ja lähdin harhailemaan itseni paikallistamiseksi. Maaliin saavuin sijalla 29, mutta tuo harmittaa, koska ilman virhettä sijoitus olisi ollut useamman sijan parempi.
Keskiviikkona sain ankkuroida Suomen kakkosjoukkueen viestissä maaliin. Viestipäivä oli upea Suomelle, sillä Maamme -laulu päästiin laulamaan kolmesti molempien junnusarjojen ja naisten ykkösjoukkueen voittaessa. Miehet täydensivät hienoa päivää ollen toisia. Mutta itse sain tosiaan ankkuroida joukkueemme. Joukkueemme viestiä aiemmilla osuuksilla suunnistaneet Henna Saarinen ja Ruska Saarinen olivat tehneet hienoa työtä ja pääsin neljäntenä metsään ja perääni lähti maailman rankin kärkinimiä. Harmiksi heillä oli eri hajonnat enkä päässyt näkemään heitä kuin muutaman kerran vilaukselta. Olisi ollut hienoa päästä vertaamaan omaa vauhtia maailman kärkivauhtiin. Loppuradasta sorruin jälleen virheeseen, kun missasin yhden polun lähdön erittäin tiheäpolkuisessa metsässä. Jälleen pari minuuttia kului ihan turhaan ja suunnistus hajosi täysiin. Lopputuloksissa huomioidaan kuitenkin vain maan paras joukkue, mikä hieman vähensi ketutusta maalissa.
Torstaina oli vihdoin ensimmäinen lepopäivä ja kävimme ajamassa kartingia Suomen joukkueen kanssa. Se oli hauskaa vaihtelua, kun kilpailupäivät ovat niin tiiviitä.
Perjantaina oli pitkämatka. Lähdin matkaan pitäen reipasta vauhtia, mutta kuitenkin säästelin vielä voimia lauantain päätösmatkalle, sprintille. Meno kulkikin ihan hyvin, mutta jälleen radan loppuvaiheessa tuli tehtyä muutama huono reitinvalinta. Loppusijoitukseni oli 29, mikä oli pieni pettymys. Olin kuitenkin välttynyt ensimmäisen kerran suuremmilta virheiltä ja voimiakin alkoi olla jo mukavasti.
Lauantain sprintti kilpailtiin Vilnan vanhan keskustan kupeessa isolla mäellä. Äiti ja iske oli tullut katsomaan kisoja, joten jännitys oli suurimmillaan ennen tätä kilpailuviikon päättävää kilpailua. Aiemmat kilpailut painoivat jo jaloissa ja kilpailun alussa tuntui siltä, ettei suunnistus kulkenut yhtään. Rata oli hankala ja pitkän välin jälkeen sain minuutin aiemmin lähteneen urheilijan kiinni. Taitoimme loppumatkan yhdessä hänen ja minuutin perääni lähteneen kanssa ja maalissa odotti yllätys: viikon paras tulos 23. sija.
Kokonaisuudessaan kilpailuista jäi hyvä fiilis viimeisen päivän onnistumisen myötä. Hyvänä päivänä tiedän rahkeitteni riittävän 20 parhaan sakkiin, joten tulevana talvena hiotaan kunto vielä aiempaa paremmaksi. Ensi kesänä lähden tavoittelemaan tietenkin paikkaa joukkueesta, mutta lisäksi parempia sijoituksia Itävallassa kilpailtavissa mestaruustaitoissa.
-Mona
ps. Olin joka päivä gps-seurannassa, joten kilpailujen radat, tekemäni koukut sekä tietenkin tulokset näkee http://www.mtbo.lt/wmtboc-2017/#day1