Pysun EM-kisat päättyivät jo kuukausi sitten ja niiden raportti/kisajuttu on jäänyt hieman unholaan. Siltä varalta, etteivät kaikki kiinnostuneet ole vielä kuullut miten kisoissa kävi, niin tässä olisi tarjolla kisaraporttia. Kilpailut järjestettiin 8.-13.6. Portugalissa ja raikkaalaisista Mona ja Tuomo olivat edustamassa Suomea aikuisten sarjoissa.
SPRINTTIVIESTI
Kilpailut alkoivat maanantaina parisprinttiviestillä. Jokainen maa sai asettaa kilpailuun vain yhden joukkueen ja Suomen joukkueen muodostivat Marika Hara ja Jussi Laurila. Kilpailut menivätkin ihan hyvin, sillä Suomen parivaljakko sai kilpailusta pronssia.
SPRINTTI
Monan ja Tuomon kilpailut alkoivat tiistaina sprinttimatkalla. Sprintti kilpailtiin pienessä kylässä, joka on rakennettu vuoren rinteeseen. Korkeuseroja riitti siis kiitettävästi radoilla, jotka mutkittelivat niin vanhan kaupungin kapeilla mukulakivikaduilla kuin pienellä teollisuusalueella. Radat olivat yllättävän helpot ja aikaerot eri sijojen välillä olivat hyvin pieniä.
Molemmat raikkaalaiset olivat tyytyväisiä suorituksiinsa. Tuomo teki muutaman koukun vanhassa kaupungissa ja yhden huonon reitinvalinnan, jotka pudottivat sijoituksen hänen omien sanojen mukaisesti keskinkertaiseksi. Lopputuloksissa Tuomo oli 22. Mona puolestaan oli tyytyväinen suoritukseensa, sillä se oli ensimmäinen ehjä aikuisten arvokilpailuissa tehty suoritus. Viime vuonna nimittäin Ruotsin mc-kilpailuissa kaikki kilpailut epäonnistuivat kisajännityksen ja hermoilun takia. Täysin puhdas ei tämä sprinttisuorituskaan ollut, sillä virheitä tuli 1.15 min verran. Lopputuloksissa se oli 28. nopein aika.
KESKIMATKA
Keskiviikkona kilpailut jatkuivat keskimatkalla. Kilpailu oli hyvin raskas, sillä kilpailun aikana lämpötila oli yli 30 astetta ja kilpailu poljettiin mäkisessä maastossa. Vaikka Asikkalassakin on mäkiä, niin ne tuntuu pieniltä Portugaliin verrattuna. Meidän mittakaavassa mäet olivat vuoria, vaikka paikallisille ne taisivat olla vain mäkiä.
Tuomo aloitti kilpailut tehden varmoja reitinvalintoja ensimmäisille rasteille. 4. rastille mentäessä hän teki kuitenkin 2min pummin, kun reitinvalinnan toteutus ontui ja hän varmisteli sijaintiaan polkemalla (oikeaa) polkua hieman edestakaisin. Loppumatka sujui kuitenkin hyvin, mutta loppusijoitus oli 21. Mona teki myös muutamia tyhmiä reitinvalintoja, kun hän kiersi mäkiä liian kaukaa. Loppusijoitus oli 29, mutta enemmän mieltä lämmitti se, että Suomessa junnusarjoissa aina paremmin pärjänneet Henna Saarinen ja Ruska Saarela saivat lähes saman ajan. Hennan ja Ruskan välillä oli aikaeroa 27s ja Mona oli vielä tuossa välissä.
PITKÄ MATKA
Yhden välipäivän jälkeen oli pitkän matkan vuoro. Tämä kilpailupäivä oli molemmilla raikkaalaisilla surkea, sillä molemmat keskeyttivät kilpailun ja vielä saman aidan takia. Karttaa lukiessa näyttää, että pitkällä rastivälillä polku jatkuu suoraan aidasta huolimatta, mutta todellisuudessa välissä oli pieni aukko ja 2m korkea aita. Toki tämä näkyy kartassakin, kun ottaa käteensä suurennuslasin. Sekä Mona että Tuomo ajoivat tuonne aidalle, mikä oli käytännössä yli 5min pummi, sillä jotta pääsi takaisin oikealle uralle, piti ajaa 1km takaisin. Molempien alkumatkat olivat myös menneet huonosti, joten molempien matka päättyi tuohon pummiin. Seuraavana päivänä olevat viestit motivoi säästämään energiaa tulevaan kilpailuun.
VIESTI
Viimeinen kilpailumatka oli viesti, jossa Tuomo oli Suomen 1. joukkueen aloittaja ja Mona 2. joukkueen 2. osuuden viestin viejä. Tuomo onnistui aloituksessa hyvin ja tuli osuudelta vaihtoon kolmantena. Suomella oli kuitenkin tuona päivänä hyvin paljon epäonnea ja ankkuriosuudella miehet johtivat viestiä ennen kuin radan loppupuolella Pekka Niemi kärsi ketju/vaihtajarikon. Epäonni tiputti pojat mitalien ulkopuolelle neljänneksi.
Naisissa Mona pääsi lähtemään toiselle osuudelle ennen Suomen 1. joukkuetta, koska 1. joukkueen aloittaja oli kärsinyt kilpailussa rengasrikon. Monallakin oli epäonnea matkassa, sillä hänen pyörän ketjut katkesivat 1. rastilla. Näin ollen hänen piti ”potkulautailla” ja juosta pyörällä koko loppumatka (11km). Naisten lopputuloksissa 1. joukkue oli 6. ja 2. joukkue oli 9. Itävalta oli ainoa huonompi joukkue ja hekin olivat kokeneet rengasrikon, jota he eivät pystyneet kilpailun aikana korjaamaan.
--
Viikko sisälsi siis paljon erilaisia tunteita onnistumisten ja surkeiden suoritusten välillä. Lisäksi Suomen joukkue koki loukkaantumisia ja yhden pyörän runkokin meni poikki. Kotiin tuomisina Suomella oli kilpailuista aikuisissa 4 mitalia ja junnuissa (DH17 & DH20) 9 mitalia. Kilpailureissu antoi itseluottamusta omiin suorituksiin ja se motivoi kovasti treenaamaan entistä enemmän.